Kirjoittanut: Lauri Aho / naprapaattiopiskelija, koulutettu hieroja

Mitä hieronta on?

Hieronta on käsin tehtyä manuaalista terapiaa. Hieronta voidaan määritellä hoitomuotona, jossa pyritään vaikuttamaan käsin manuaalisesti tai laitteen avulla (esim. lihashuoltovasara) pehmytkudoksiin kuten lihaksiin ja lihaskalvoihin. Hierontaa voidaan käyttää esimerkiksi kivunlievitykseen, turvotuksen vähentämiseen, stressin hoitamiseen ja rentoutumiseen. Hieronnalla onkin pitkä historia hoitomuotona, sillä vanhimmat hieronnasta säilyneet kirjoitukset ovat peräisin Kiinasta vuodelta 2700 eKr. (Damski & Kiviaho 2011.)

Miten hieronta vaikuttaa kehoon?

Tutkimustieto hieronnan vaikutuksista on ristiriitaista, sillä selkeää ja yhdenmukaista näyttöä sen vaikutuksista ei juurikaan ole. Hieronnan esitetään vaikuttavan moniin ihmiskehon järjestelmiin, kuten hermostoon, aineenvaihduntaan ja lihaksiin. Hieronnan fysiologisia vaikutuksia ovat esimerkiksi pintaverenkierron tehostuminen, parasympaattisen hermoston aktivaatio, rentoutusta tuottavien hormonitasojen nousu, stressihormonitasojen lasku ja ”lihaskiinnikkeiden” väheneminen. (Damski & Kiviaho 2011; Myllyntaus & Rutanen 2006.)

Hieronnan vaikutusmekanismit

Hieronnassa voidaan käyttää yleisesti viittä erilaista hierontaotetta. Nämä hierontaotteet ovat sively, hankaus, pusertelu, taputus ja täristys. Näillä eri otteilla kuvataan olevan hieman erilaisia vaikutuksia elimistöön. Sivelyotteella pyritään saamaan hermostollista vaikutusta ja näin rentouttamaan potilasta. Sivelyotteella voidaan myös mahdollisesti vaikuttaa laskimo- ja imunestevirtaukseen.  Hankausotteella voidaan saada aikaan lihaskudoksen poikittaista venymistä ja näin ollen ”lihaskiinnikkeiden” vähenemistä, sekä lihaskudoksen elastisuuden paranemista. Puserteluotteella saadaan myös aikaan lihaskudoksen venymistä poikittaissuunnassa, nestekierron paranemista ja hermostollista rentoutumista. Taputusotteen esitetään laajentavan ihon pintaverisuonia ja lisäävän ihokudoksen verenkiertoa. Taputusotteen frekvenssistä riippuen voidaan joko ”herätellä” hermostoa tai vastaavasti edistää hermoston rentoutumista.  Täristysotteen vaikutus perustuu kivunlievitykseen ja rentoutumiseen. (Järvinen 2001; Myllyntaus & Rutanen 2006.)

Tiivistetysti voi siis sanoa, että hieronnan vaikutukset perustuvat hermoston kautta rentoutumiseen, lihasjännityksen laskemiseen, laskimo- ja imunestevirtauksen kohentumiseen sekä pintaverenkierron vilkastumiseen.

Lähteet:

Lähteet:

  1. Damski, V. & Kiviaho, T. 2011. Hieronnan oppimispaketti fysioterapian opiskelijoille. Opinnäytetyö. Jyväskylän ammattikorkeakoulu. Fysioterapian koulutusohjelma. PDF-dokumentti. Saatavissa: https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/37764/Opinnaytetyo_kokonaisuus.pdf?sequence= [viitattu 8.3.2023].

  2. Myllyntaus, J. & Rutanen, L. 2006. Hierontatutkimus – Hieronnan vaikuttavuus lihastonukseen. Opinnäytetyö. Jyväskylän ammattikorkeakoulu. Sosiaali- ja terveysala. Fysioterapian koulutusohjelma. PDF-dokumentti. Saatavissa: https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/17535/TMP.objres.388.pdf?sequence=2&isAllowed=y [viitattu 8.3.2023].

  3. Järvinen, P. 2001. Kevyen ja kovan sivelyhieronnan vaikutus imunestevirtaukseen pohkeen lihaksessa ja iholla. Jyväskylän yliopisto. Liikuntabiologian laitos. Liikuntafysiologian Pro Gradu-tutkielma. PDF-dokumentti. Saatavissa: https://jyx.jyu.fi/bitstream/handle/123456789/9251/petjarvi.pdf?sequence=1&isAllowed=y [viitattu 8.3.2023].

Lauri Hodju
Lauri Hodju

Naprapaatti D.N., fysioterapeutti, koulutettu hieroja
Omnium rerum principia parva sunt