Mitä kipu on?

Kipu itsessään ei ole hyvää eikä pahaa. Kivun merkitys meille tekee kivusta sen, mitä se on. Esimerkiksi synnytyskipu saattaa olla toiselle positiivinen lapsen saannin vuoksi ja toiselle taas negatiivinen kokemus lapsen menetyksen takia. Toisena esimerkkinä lihaskipu vamman takia, jolloin joudut jättämään harrastukset välistä, on negatiivista kipua kun taas lihaskipu raskaan lihaskuntoharjoittelun jälkeen, kun oikein tunnet, että treeni on mennyt perille, on puolestaan positiivista kipua. Viimeisenä esimerkkinä annan hieronnan, jossa monet kuvaavat hieronnassa esiintyvää kipua ns. makeaksi kivuksi tai hyväksi kivuksi kun taas toiset eivät kestä yhtään kipua hieronnassa.

Kivun esiintyvyydestä

  • Tutkittaessa 15 eri Euroopan maan aikuisten ihmisten sairaspoissaoloja töistä oli suomalaiset kärjessä. Suomalaiset viettivät tutkimuksen mukaan keskimäärin 20 sairauslomapäivää kuluneen puolen vuoden aikana
  • Suomalaisista työikäisistä 14-19 % potee kroonista kipua
  • Selkäkipua viimeisen kuukauden aikana kokenut miehistä 35 % ja naisista 41 %
  • Niskakipua viimeisen kuukauden aikana kokenut miehistä 27 % ja naisista 41 %
  • Olkapääkipua viimeisen kuukauden aikana kokenut miehistä 26 % ja naisista 29 %
  • Polvikipua viimeisen kuukauden aikana kokenut miehistä 29 % ja naisista 33 %
  • Jännityspäänsärkyä elämänsä aikana kokee 78 % ihmisistä
  • Fibromyalgiaa esiintyy 2-4 %:lla ihmisistä
  • Migreeniä esiintyy noin joka kymmenennellä
  • Purentaelinperäisiä ongelmia esiintyy noin 5 %:lla (hoitoa tarvitsevia)
  • Noin 70 % väestöstä kärsii selkäsairaudesta elämänsä aikana
  • Suomalaisista aikuisista 35 % on kokenut viimeisen vuoden aikana vähintään 3 kk kestänyttä kipua
  • Selkäkivun esiintyvyys on lisääntynyt yli 60 % vuosien 1990-2013 aikana

(Koskinen ym. 2012 s. 92-93; Kalso ym. 2018 s.122-125; Luomajoki ym. 2020 s. 27.)

Kivun määritelmä

Kansainvälinen Kivuntutkimusyhdistys (IASP, International Association for the Study of Pain) on päivittänyt kivun määritelmänsä ajan tasalle ja Duodecimin sanastolautakunta käänsi määritelmän suomeksi: ”Kipu on epämiellyttävä aisti- ja tunnekokemus, joka liittyy kudosvaurioon tai sen uhkaan, tai tällaista kokemusta muistuttava tuntemus.”(Kalso, E. 2021)

Kipu on biopsykososiaalista

Lyhyesti selitettynä biopsykososiaalinen ajatus käsittää ihmisen kokonaisuutena. Aikaisemmin ajateltiin, valitettavasti vieläkin liian usein, henkilön kipua vain mekaanisesti toiminnan rajoituksena tai kudosvauriona. Kuntoutujalla on usein taustalla muitakin kipuun vaikuttavia tekijöitä kuten masennus, joka itsessään liittyy vahvasti krooniseen kipuun, sosiaaliset paineet esim. perhehuolet, ahdistusta, taloudellinen huoli ja unettomuus. Nämä kaikki lisäävät stressiä ja jännitteitä kropassa sekä lisäävät kipua. On tutkittu, että vain 4 tunnin univaje lisää kipuherkkyyttä 25%:lla. Suomalaisista unihäiriöstä kärsii noin 30-40 % ja kipukroonikoista 50-88 %:lla esiintyy uniongelmia, joten voidaan sanoa uniongelmien olevan selvästi yleisempää kipupotilailla. (Luomajoki ym. 2020 s. 415-416; Kalso ym. 2018 s. 117.)

Annan esimerkin: Unettomuudesta kärsivä ihminen tulee vastaanotolle puoli vuotta kestäneen niska-hartiaseudun toistuvan kiputilan vuoksi. Taustalla ei ole traumaa. Hän on käynyt hieronnassa puolisen vuotta säännöllisesti 2 kertaa kuukaudessa, hieronta auttaa viikoksi kunnes vaiva palaa. Puoli vuotta takaperin hän jäi työttömäksi ja erosi pitkästä parisuhteesta. Hänelle on annettu aikaisemmin fysioterapiassa harjoitteita, mutta hän ei niitä jaksa tehdä, kun on niin väsynyt koko ajan ja tuntuu, ettei hän kumminkaan osaa niitä oikein tehdä. Hän on käynyt lääkärissä, mutta todettiin, että ei hänellä mitään vaivaa ole, kaikki on kunnossa. Kukaan läheisistä ei usko, että hänellä oikeasti on kipuja kun ”hän nyt on sellainen valittelija”.

Esimerkkitapaus kärsii siis unettomuudesta, väsymyksestä, on kärsinyt taloudellisesti ja henkisesti eikä saa tukea läheisiltä. Rentoutuminen hieronnassa helpottaa hetkellisesti, kunnes vaivat palaavat. Mihin asioihin mielestäsi pitäisi hänen kohdallaan keskittyä ja toteutuuko hänen kohdallaan biopsykososiaalinen ajattelu?

Kipujärjestelmä lyhyesti

Noxe (jokin ärsyke hermopäätteessä) aiheuttaa nosiseptoreiden (vapaat hermopäätteet) aktivoitumisen. Ohuet C-säikeet (hermosäikeet) vievät hermoärsytyssignaalin eteenpäin selkäytimen takajuureen. Usein tämä informaatioärsyke tyssää selkäytimen takajuureen, ja tällöin puhutaan hermosingaalia rauhoittavasta systeemistä selkäytimen tasolla. Jos tämä ei toimisi, tulisi aivoihin jatkuvasti erittäin paljon turhia informaatioärsykkeitä.

Jos informaatioärsyke läpäisee tämän informaatiota rauhoittavan systeemin, jatkaa informaatio selkäytimen takajuuresta matkaa aivojen talamukseen. Talamus jakaa informaation aivojen eri osiin. Informaatio käsitellään uhkana tai  ei uhka. Aivoissa tapahtuu modulaatiota eli informaatioärsykkeen muuntelua ja tätä informaatiota voidaan vielä rauhoitella aivoissakin. Jos aivot lukevat informaation vaaralliseksi, koemme tämän informaation kipuna. (Luomajoki ym. 2020 s. 39.)

Kipua esiintyy myös ilman kudosvauriota, mutta emme mene siihen tässä artikkelissa. 🙂

Kivun luokittelu

Kipua luokitellaan mm. kivun keston, kiputyypin ja kipua aiheuttavien kudosten mukaan. Erilaisilla kiputyypeille on omia ominaisia piirteitä. Kuntouttajan onkin hyvä perehtyä ja ymmärtää eri kiputyyppien kuntoutusta, miten mikäkin oireilee ja mikä erilaisessa kiputyypissä aiheuttaa kipua. On hyvä ymmärtää myös kivun ajallisen luokittelun tärkeyttä ja mikä on ominaista millekin aikaluokalle. Äkillisesti alkanut kipu eli akuuttikipu kertoo usein vammasta tai sairaudesta. Ilman selittävää vammaa tai sairautta alkanut akuuttikipu on tärkeä tutkituttaa vakavan sairauden poissulkemiseksi. Akuutiksi kivuksi luetaan alle kuukauden kestänyt kipu. Subakuutiksi kipu luokitellaan, jos kipua esiintyy 2-3 kk alkuperäistä kipua aiheuttaneen vamman tai sairauden jälkeen. Subakuutti kipu saattaa altistaa kivun kroonistumiselle. On siis tärkeää reagoida pitkittyneeseen kipuun sen vaatimalla vakavuudella. Kroonisesta kivusta puhutaan, kun kipu on kestänyt pidempään kuin 3-6 kk tai kauemmin kuin vamman tai sairauden paraneminen (eli kipu on jäänyt, vaikka kudosvaurio/sairaus on parantunut). Krooniseksi kivuksi luetaan myös lyhet pitkällä ajalla toistuvat kiputilat kuten migreeni. Läpilyöntikivuksi sanotaan sitä, kun pitkäaikainen kipu hetkellisesti kovenee esim. syöpäpotilaan tilan paheneminen tilapäisesti. (Kalso ym. 2018 s. 129 ja Käypähoito 2016.)

Lähteet

  1. Kalso 2021. Kivun uusi määritelmä. Lääkärilehti internersivut. Viitattu 15.08.2022. Saatavilla: https://www.laakarilehti.fi/ajassa/verkkokommentti/kivun-uusi-maaritelma/
  2. Kalso, E, Haanpää, M., Hamunen, K., Kontinen, V., & Vainio, A. 2018. Kipu. Duodecim.
  3. Koskinen, S., Lundqvist, A. & Ristiluoma, N. 2012. Terveys, toimintakyky ja hyvinvointi Suomessa. Viitattu 15.08.2022. Saatavissa: https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/90832/Rap068_2012_netti.pdf
  4. Luomajoki H., Koho P., Ojala T., Röning T., Takatalo J., Tarnanen S., Holopainen R., Mikkonen J., Ekström K., & Kouri JP. 2020. Ammattilaisen Kipukirja. VK-kustannus Oy.
  5. Tarnanen, K., Mäntyselkä, P., & Komulainen, J. 2016. Auts – nyt sattuu (Kipu-suositus). Suomalainen Lääkäriseura Duodecim. Käypä hoito internersivut. Viitattu 15.08.2022. Saatavilla: https://www.kaypahoito.fi/khp00119

Lauri Hodju

Lauri Hodju

Naprapaatti D.N., fysioterapeutti, koulutettu hieroja
Omnium rerum principia parva sunt