Moni tietää varsin hyvin mitä pitäisi ajatella ja miten toimia, kun ahdistaa mutta ahdistuksen vallassa niin keinot kuin ajatuksetkin tuntuvat sakkaavan. Paljon puhutaan armollisuudesta, lempeästä puheesta ja myötätunnosta, mutta miten ne oikeastaan toimivat käytännössä?
Ahdistuksen taustalla on tuskan torjumista
Kun voimme henkisesti pahoin, ahdistus on sana joka kuvaa epämääräistä huono oloa. Ahdistus on usein negatiivisia tunteita (esimerkiksi pelkoa, häpeää ja vihaa) sisältävä kimppu. Ahdistus sisältää tuskaa ja useimmiten sen lisäksi kärsimystä riippuen siitä, miten suhtaudumme tuskaan.
Psykologi Christopher K. Germer kirjoittaa kirjassaan “Myötätunnon tie” siitä, miten tuskan torjuminen aiheuttaa kärsimystä. Tuskan torjuminen on yritys saada tuska häviämään esim. miettimällä keinoja siihen, sekä jännittämällä kehoa. Kärsimys on seuraus tuskan torjumisesta. Kärsimys on fyysistä ja emotionaalista jännitystä jota lisäämme tuskaamme.
Kärsimys katoaa myötätunnolla
Kärsimys on suoraan verrannollinen tuskan torjunnan määrään:
Kun tuskan torjuminen vähenee nollaan, niin käy myös kärsimykselle. Sekin katoaa.
Ahdistusta helpottaa merkittävästi myötätunto. Myötätunto sekoitetaan usein empatiaan. Empatia on asettumista toisen asemaan ja sen kautta ymmärrystä siitä miltä toisesta tuntuu. Myötätunto on hyväntahtoista suhtautumista toisen (tai omaan) tuskaan. Sen sijaan, että torjumme vaikeita tunteita, olemme todistajina omalle tuskallemme reagoiden siihen hyväntahtoisesti ja ymmärtäen.
Kärsimys on siis seurausta tuskan torjumisesta. Tuska on väistämätöntä mutta kärsimyksen määrään voimme vaikuttaa merkittävästi myötätuntoisen suhtautumisen kautta.
Myötätunto käytännössä
Esimerkkinä Taunon tilanne. Tauno huomasi jälleen kerran ahdistuneensa kun tyttöystävä oli lähtenyt ulos viettämään iltaa. Taunon hylätyksi tulemisen pelko aktivoitui. Tyypillisesti Tauno olisi jäänyt jumiin ajatuksiinsa: “Miksi mulla on taas näitä ajatuksia! Mun täytyy lopettaa tää!”
Taunoa auttoi eniten se, että terapian kautta hän oli oppinut ymmärtämään syvemmin mistä hänen mustasukkaisuudessa oli oikeastaan kyse. Taunon hylätyksi tulemisen pelko tuli nähdyksi ja kohdatuksi terapiassa myötätunnolla. Tämä auttoi myös Taunoa kohtaamaan itseään myötätuntoisemmin.
Myötätunto itseä kohtaan on sättimisen ja miksi-kysymysten sijasta vaikkapa seuraavanlaisia tietoisia ajatuksia: “On ymmärrettävää, että oon epävarma itsestäni. Mua pelottaa, mua saa pelottaa. Tää tunne helpottaa kun otan sen vastaan.”
Ahdistusta tai sen aiheuttamia tekijöitä ei ole tarkoitus yrittää lopettaa, vaan muuttaa suhtautumista siihen. Pitkällä tähtäimellä tuskaa sisältävä ahdistus alkaa helpottaa suhtautumisen muuttumisen myötä ja mielenterveys kohenee. Toki ahdistuksen helpottamiseksi tarvitaan lisäksi usein myös kehollisia keinoja.
