Käyn tässä tekstissä läpi käsi- ja sormikirurgian jälkeiseen fysioterapiaan kuuluvia asioita keskittyen enemmän sormikirurgian jälkeiseen fysioterapiaan. Toivottavasti tästä on sinulle lukijana jotain iloa!
Liikkuvuus ja toiminta
Käsi- ja sormikirurgian jälkeiseen fysioterapiaan kuuluu mm. sormien ja ranteen liikkuvuuden ja toiminnan arviointia eri apuvälinein (sormigoniometri, goniometri, supinaatio-pronaatiomittari, puristusvoimamittari, sormipuristusvoimamittari). Sormien toimintaa arvioidessa hyvä käytäntö on katsoa liikkuvuuksien lisäksi nyrkistys, pinsettiotteet, “tarttumaote” sekä ns. HOOK-ote. Esimerkiksi etusormen ojentapuolen toimenpiteissä voitaisiin tarkastella nyrkistyksessä sormen pään, eli pulpan, etäisyyttä kämmenpoimusta ja peukalon toimenpiteissä peukalon vientiä pikkusormen tyveen.
Arpi
Käsi- ja sormikirurgian jälkeiseen fysioterapiaan kuuluu hyvin tärkeänä osana arven arviointi ja hoito. Alueena sormet ja ranne ovat arven muodostumisen kannalta ahtaita ja arvet aiheuttavatkin helposti liikerajoituksia alueelle. Etenkin volaaripuolen, sormen fleksoreiden, toimenpiteet ovat arven kannalta usein haastavia. Sormet hakeutuvat luonnollisesti fleksioon ja volaaripuolella arvet saattavat kiristää sormia fleksioon entisestään. Sormien ns. fleksoripuolen leikkauksissa onkin arvenhoito ja omatoiminen harjoittelu erittäin tärkeää. Arven punoitusta, alustassa kiinni olemista ja paksuutta on hyvä seurata alkuvaiheessa joka käynnillä.
Arven hoito ja turvotus
Hyvään arvenhoitoon kuuluu arven hierominen ja rasvaaminen haavan ympäriltä kunnes haava on täysin parantunut. Kun haava on parantunut voidaan tarvittaessa lisätä arvenhoitoon käytettäväksi silikonivalmiste. Silikonivalmisteita on useita erilaisia. Valmisteita on ns. sukkamaisia/tuubimaisia tai laastarimaisia. Silikonivalmistetta ohjeistetaan käytettäväksi vain puhtaalla ja rasvattomalla iholla, koska valmisteen ja rasvaamisen yhteisvaikutus samanaikaisesti arpeen on liian tehokas. Alkuun silikonivalmistetta käytetään muutama tuntu päivällä ja jos ei ilmene allergisia reaktioita ja tuote sopii, niin tuotetta voi käyttää myös öisin. Arpea tulee joka tapauksessa rasvata ja hieroa useasti päivässä kun silikonivalmiste ei ole sormessa/kädessä. Arven hierontaan annetaan tarvittaessa kitkaa tuova valmiste, joka auttaa saamaan paremman otteen arpea hierottaessa. Lisäksi arven liikutteluun saatetaan antaa kahvateippiä. Kahvateippi on kinesioteippiä, jossa on ns. kahva mistä arpea voi liikutella eri suuntiin. Kahvateippi on arvokasta ja potilasta voi ohjeistaa tekemään normaalista kinesioteipistä kahvateipin kaltaisen “viritelmän”.
Ranne-/sormileikkauksen jälkeen esiintyy usein turvotusta operoidulla alueella ja ympäröivällä alueella. Turvotukseen potilaan omatoiminen turvotusalueen hieronta on tärkeää. Turvotukseen voidaan antaa myös ns. turvotussukka sormeen tai käteen. Kylmää suositellaan myös käytettäväksi turvotukseen, mutta myös kipuun.
Kipu ja tunto
Erittäin tärkeää on seurata myös kipua ja tuntoa. Useilla sormileikatuilla esiintyy leikatun sormen tuntomuutoksia. Ihotuntoa testataan esim. sormella sivellen ja hammastikulla testattavaa aluetta kevyesti pistäen. Potilaalla saattaa olla tunnottomuutta tai vastaavasti herkistymistä ärsykkeille. Esimerkiksi karhea pyyhe saattaa tuntua epämiellyttävältä. Tällöin on hyvä ohjata karaisuhoito alueelle. Karaisuhoito tarkoittaa sitä, että jos esim. sormenpää tuntee karkean pyyhkeen ällöttävänä tai muuten normaalista poikkeavalta, karaistaan sitä pikkuhiljaa progressiivisesti, jolloin sormenpää tottuu ja tunto palautuu normaalimmaksi. Karaisu on suositeltavaa aloittaa sileästä karheampaan esimerkiksi sileästä pöytätasosta aavistuksen karheampaan kankaaseen ja siitä karkeaan pyyhkeeseen. Karaisu tapahtuu sormenpäätä hieromalla kyseistä ärsykettä vasten. Siirtymä karheampaan ärsykkeeseen tehdään vasta kun edellinen ärsyke tuntuu normaalilta. Toimenpiteisiin valitettavasti liittyy aina kipuoireyhtymän, CRPS, riski ja onkin hyvin tärkeää seurata kivun kehittymistä/esiintymistä operoiduilla. Lisäksi kipua saattaa aiheuttaa hermovamma, hermon pinne tai esimerkiksi nivelen liikkumattomuudesta johtuva kipu. Joskus raaja saattaa turvota ja ortoosi jää pieneksi, jolloin esiintyy kipua. Tällöin olisi tärkeää vaihtaa lasta väljempään, ettei aiheuteta turhaan ylimääräistä kudosten kompressiota. Kipua voidaan seurata esim. asteikoilla VAS (Visual Analoque Scale) tai NPRS (Numeric Pain Rating Scale). Myös kivun luonnetta (terävä, tylppä, jomottava, kuumoittava, puuduttava, pistelevä, kirvelevä, viiltävä…) on hyvä kuunnella, koska se saattaa kertoa kivun aiheuttajasta.
Suuntaviivat kuntoutukselle
Toimenpiteen jälkeen mahdollisen ortoosin käytön sekä harjoitusprogression suuntaviivat antaa toimenpiteen suorittanut kirurgi. Ohjeet löytyvät samaisen kirurgin kirjauksista. Ohjeistuksessa voi lukea esim. lasta käytössä 4 viikkoa, aktiiviset kuormittamattomat liikeharjoitteet viikot 4–8, progressiivinen kuormituksen lisäys 8 viikosta eteenpäin. Potilaalle fysioterapeutin ohjaamat harjoitteet ovat aina yksilöllisiä, mutta tavoitteena pitäisi aina olla toiminnallisuus ja arjessa pärjääminen. Hyviä esimerkkejä kuormittavista harjoitteista on pyyhkeen rullaus ja terapiavahan pusertelu. Passiivinen sorminivelen traktiomobilisointi on usein tarpeen, jos sormen liikkuvuus ei parane odotetunlaisesti.
Kirjaaminen
Tarkka kirjaaminen auttaa seuraamaan tilanteen kehittymistä ja se kannattaakin tehdä huolella. Fysioterapeutin vaihtuessa on hyvä olla tarkat kirjaukset tehtynä tai hoitokäynnin alusta palaa turhaan aikaa uudella fysioterapeutilla pelkästään tilanteen tasalle pääsemiseen. Ensimmäisellä potilaskäynnillä on hyvä kirjata:
- Diagnoosi
- Tulo syy
- Esitiedot
- Toimintakyky
- Testaus- ja arviointitulokset
- Kuntoutus
- Suunnitelma
Kontrollikäynneillä ei tarvitse merkata välttämättä esitietoja turhan toiston välttämiseksi ellei jotain uutta esitietoihin kuuluvaa ilmene käynnillä. Käsi- ja sormikirurgian kirjaamisessa on tärkeää seurannan kannalta kirjata liikkuvuuksia astelukuina, kuvailla toimintakykyä, kipua, tuntoa ja arpea sekä ohjatut harjoitteet. Ylipäätänsä muutoksia tilanteessa tai muutosten puutoksia tilanteessa on hyvä kirjata.
Tässä tämä lyhykäisyydessään! Kiitoksia mielenkiinnosta!
Naprapaatti D.N., fysioterapiaopiskelija
Omnium rerum principia parva sunt
