Nepsy-haasteet ja oppimisvaikeudet osa 1

mennessä | touko 23, 2023 | Oppimisvaikeudet | 0 Kommenttia

Tämä artikkeli avaa nepsy-haasteiden ja oppimisvaikeuksien teoriaa. Osassa 2 käydään läpi menetelmiä, jotka auttavat nepsy-haasteiden tai oppimisvaikeuksien parissa koulumaailmassa tai kotona.

Nepsy-haasteiksi eli neuropsykiatrisiksi kehityksellisiksi häiriöiksi kutsutaan häiriöitä, jotka alkavat yleensä varhaislapsuudessa ennen 7. ikävuotta. Näitä ovat mm. autismikirjo, aktiivisuuden ja tarkkaavaisuuden häiriö ADHD ja Touretten oireyhtymä. Monet neuropsykiatriset haasteet ovat vahvasti periytyviä (noin 60-90 %), joten samassa perheessä saattaa olla useita nepsy-haasteiden kanssa kamppailevia. Jos perheessä yhdellä lapsella on autismikirjon häiriö, muilla sisaruksilla riski sen kehittymiseen on noin 8,4-17,4-kertainen riippuen diagnoosista.

Autismikirjon häiriö

Autismikirjon häiriö on ICD 11 -luokituksen mukainen nimike, johon kuuluvat vanhat nimikkeet autismi ja Aspergerin oireyhtymä. Uusi nimike kuvastaa autismikirjon monialaisuutta, yksilöllisyyttä sekä oireiden vaikeusasteen vaihtelevuutta. Autismikirjoon voi kuulua älyllisen kehityksen viivästymistä eli ns. kehitysvammaisuutta ja sitä on arvioitu olevan noin 50 %:lla autismikirjon ihmisistä. Henkilö voi olla myös älylliseltä kehitykseltään ikätasollaan tai jopa normaalia älykkäämpi (vanha Aspergerin oireyhtymä). Autismin kirjon esiintyvyys on noin 1- 1,5 %, kun 10 vuotta sen esiintyvyys oli noin 0,6-0,7 %. Suomessa autismikirjoa on arveltu olevan noin 0,8 %:lla väestöstä.

Autismikirjon piirteet näkyvät yleensä viimeistään kolmannen ikävuoden aikana. Näitä piirteitä voivat olla esimerkiksi katsekontaktin ja jokeltelemisen vähyys tai puuttuminen kokonaan sekä omaan nimeen reagoimattomuus. Vauva tai lapsi ei saata osoitella hänelle mielenkiintoisia kohteita eikä hänen katseensa seuraa perässä, jos toinen ihminen osoittaa jotain kohdetta. Autismikirjolla tarkoitetaan sitä, kun ihmisellä on poikkeavuuksia vuorovaikutustaidoissa, kommunikaatiossa, kiinnostuksen kohteissa tai käyttäytymismalleissa. Autismikirjo näkyykin yleensä kahdella pääalueella:

1) poikkeavuus kommunikaatiossa ja vuorovaikutuksessa
2) toistuvat, joustamattomat ja rajoittuneet käytösmallit tai rajoittuneet ja poikkeavat kiinnostuksen kohteet

Autismin kognitiivista kehitystä voi ymmärtää kolmen teorian avulla: 
1) Mielen teoria = Theory of mind 
= ASD-ihmisen on vaikea käsittää toisen ihmisen mieltä, ajatuksia ja tunteita 
2) Koherenssiteoria  
= ASD-ihminen havaitsee ympäristönsä yksityiskohtina, havainnoissaan tai ajatuksissaan ei pysty muodostamaan kokonaisuutta 
3) Eksekutiivinen teoria 
= ASD-ihmisen vaikeus ohjata omaa toimintaa

ASD-ihminen (Autism spectrum disorder) ei katso aina luontevasti toisiin ihmisiin vaan saattaa suhtautua heihin kuin “esineisiin”, mikä voi vaikuttaa kylmältä/välinpitämättömältä, mutta on sen sijaan erilaisuutta ja sosiaalisten taitojen kehittymättömyyttä. ASD-ihmisiltä saattaa puuttua herkkyys muiden tunteille, minkä takia he saattavat sanoa loukkaavia havaintojaan ääneen. Mielen sokeus on myös sitä, että on vaikea ymmärtää, mitä toiset tietävät. Hän voi olettaa, että muut tietävät samat tiedot kuin hänkin ja ovat samasta asiasta yhtä kiinnostuneita. He eivät yleensä hahmota, onko kuuntelija kiinnostunut vai ei ja että mitä toinen ajattelee hänen käyttäytymisestään, joten he voivat esittää liian intiimejä kysymyksiä. Tämä kaikki tarkoittaa sitä, että sosiaalisuutta ja kommunikointia tulee harjoitella.

ASD-ihmisillä voi olla erilaisia käyttäytymispiirteitä: esimerkiksi toistava käsien/esineiden heiluttelu, omaperäinen ääntely, esineiden järjestelyyn juuttuminen, samojen liikeratojen toistaminen, omissa oloissaan oleminen tai silmien/korvien painaminen. Tämä käyttäytyminen on yleensä yhteydessä siihen, että henkilö pyrkii luomaan itselleen turvallisuuden tunnetta ja hallitsemaan uusien tilanteiden aiheuttamaa epävarmuuden kokemusta. Se voi siis olla ns. maadoittumista / liiallisen energian purkamista. Aistien kautta saadut ärsykkeet saattavat rauhoittaa / auttaa keskittymään (esimerkkinä esineiden heiluttelu). Stimmaus tarkoittaa siis liikettä tai muita aistimuksia tuottavaa toimintaa, jolla autismikirjon henkilö pyrkii rauhoittamaan itseään silloin, kun ympäristöstä tai omasta kehosta tulee liikaa ärsykkeitä. Se voi olla toistavaa liikettä / ääntelyä / puhetta/ toimintaa. Samankaltainen toiminta on tavanomaista myös muille ihmisille, mutta heillä stimmailun luonne on yleensä sosiaalisesti hyväksyttävämpää (hiuksien näpertely, sormien rummuttaminen pöytään jne.). Me kaikki siis saatamme hermostuneena tehdä jotain meitä rauhoittavaa liikettä tai toimintaa, jolla pyrimme saamaan tilanteen aiheuttaman kuormituksen aisoihin. Joku käyttää paljon käsillä näpertämistä silloin, kun haluaa koota ajatuksensa tai keskittyä tarkasti niissä tilanteissa, joissa stressiä voi olla enemmän. Etäpalavereissa joku pyörittelee ponnaria kädessä ja solmii sitä erilaisiin solmuihin. Luokan edessä opettaessa opettaja saattaa pyöritellä kynää/tussia sormissaan ympäri.

Tätä samaa stimmausta näkyy myös opiskelijoissa tai kokouksen muissa läsnäolijoissa: yksi pyörittelee puhelinta pöydällä, toinen naputtaa jalkaa ja kolmas pyörittelee hiuksia käsissään. Joku voi ottaa itselleen käyttöön tavan, että ylikuormittumisen riskin lähestyessä hän lähtee aina käymään vessassa / käytävällä, jotta pystyy rauhoittamaan tilanteen ja saa hengitellä rauhassa hetken ennen kuin palaa täyteen luokkaan. 

PDA

Autismikirjon alle kuuluu myös käyttäytymisprofiili, jota kutsutaan PDA:ksi ”Pathological Demand Avoidance” eli patologinen vaatimusten välttely. PDA:ssa ihminen välttelee määräyksiä, pyyntöjä, arjen askareita ja valintojen tekemistä. “Ei” onkin melko yleinen sana sellaisen henkilön suusta, jolla on PDA. Henkilön käyttäytyminen voi näyttäytyä ulkopuolisille uhmakkuutena ja ylipäätään vaikeutena, mutta on tärkeää erottaa toisistaan uhmakkuus ja PDA. PDA:ssa takana on usein voimakas ahdistus, joka kohdistuu niin ulkoisiin kuin sisäisiin vaatimuksiin. Esimerkiksi vessassa käyminen tai syöminen voivat olla vaikeita ja aiheuttaa kieltäytymistä, koska niihin kuuluu sisäänrakennettuina vaatimus.

Jotkut PDA-ihmiset ottavat selviytymiskeinoksi erilaisiin rooleihin astumisen, jolloin ahdistus vähenee ja tilanne helpottaa. Joku saattaa esimerkiksi lääkärissä käydessään mennä tiikerin rooliin tai toinen käy vessassa koiraa leikkien. PDA:n kanssa auttaa joustavuus enemmän kuin periaatteista kiinni pitäminen. Jos aikuiset yrittävät saada lapsen tottelemaan ja tekemään asiat tietyllä tavalla, PDA-lapsen ahdistus kasvaa ja aiheuttaa yhä suurempaa välttelemistä, joka tulkitaan uhmakkuutena ja näin noidankehä on valmis. Siksi onkin tärkeää, että ympärillä olevat ihmiset ovat valmiita joustamaan ja helpottamaan näin PDA-ihmisen ahdistusta. Neuvotteleminen, ennakoiminen, joustavuus ja “taisteluiden valitseminen” ovatkin tärkeitä tapoja PDA-piirteiden henkilön kohtaamisessa.

ADHD

Aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö eli ADHD (attention-deficit hyperactivity disorder) on kehityksellinen häiriö. Tärkeimmät oireet ovat yliaktiivisuus, impulsiivisuus ja tarkkaamattomuus. ADHD voidaankin jakaa kolmeen päätyyppiin: yhdistetyssä tyypissä on kaikkia kolmea pääoiretta, melko harvinaisessa yliaktiivisuus-impulsiivisessa tyypissä puuttuu tarkkaavaisuuden haasteet ja kolmas on ADD, jolloin puuttuu yliaktiivisuus ja impulsiivisuus ja painopiste on tarkkaamattomuudessa. ADHD:tä on noin 3,6–7,2 %:lla väestöstä, ja pojilla ADHD on yleisempää kuin tytöillä.

Touretten oireyhtymä

Touretten oireyhtymää on noin 0,3 %:lla tytöistä ja noin 1 %:lla pojista, mutta aikuisilla esiintyvyys on enää 0,05 %.

Touretten oireyhtymään voi kuulua Tic- eli nykimisoireita. Ne voivat olla motorisia (tahdosta riippumattomat & pakonomaiset liikkeet, esimerkiksi silmäniskeminen tai käden heiluttelu), sensorisia (varsinaisia tic-oireita edeltävät somatosensoriset tuntemukset, esimerkiksi kutina tai kipu), kognitiivisia (toistuvat ajatukset) tai vokaalisia (tahdosta riippumattomat & pakonomaiset äännähdykset). Vokaalisia tic-oireita voivat olla:

 

  • koprolalia – pakonomainen tarve toistaa hävyttömiä sanoja (melko harvinainen)
  • ekolalia – pakonomainen tarve toistaa muiden sanoja
  • palilalia – pakonomainen tarve toistaa omia sanoja
  • lexilalia – pakonomainen tarve toistaa lukemaansa
Ensimmäiset oireet ovat yleensä räpytyksiä, silmien liikkeitä, irvistelyä tai nenän vääntelyä.  Silmien alueen tic-oireita voi olla jopa 95 %:lla Tourette-potilaista. Vokaaliset tic-oireet alkavat yleensä noin 1-2 vuoden kuluttua motoristen oireiden alkamisesta. Väsymys, stressi ja ahdistus voimistavat oireita ja oireiden laajuus sekä esiintyminen voikin vaihdella aaltomaisesti.

Oppimisvaikeudet

Kehitykselliset oppimisvaikeudet ovat usein synnynnäisiä ja neurobiologisia. Ne johtuvat keskushermoston poikkeavasta toiminnasta, jonka voi aiheuttaa ongelmat aivojen varhaisessa kehityksessä tai synnytyksessä. Oppimisvaikeudet ovat perinnöllisiä eikä niiden syynä ole peruskoulutuksen tai kielitaidon puute tai muu sairaus / vamma. Oppimisen haasteita on noin 10–20 %:lla väestöstä.

Kehityksellisiä oppimisvaikeuksia ovat (ICD10-luokitusten ja yleisyyksien kanssa):

  • lukemisen vaikeus dysleksia (F81.0 lukemiskyvyn häiriö), 5–10 %
  • kirjoittamisen vaikeus dysgrafia (F81.1 kirjoittamiskyvyn häiriö)
  • matematiikan vaikeus dyskalkulia (F81.2 laskemiskyvyn vaikeus), 5–8 %
  • kehityksellinen kielihäiriö eli dysfasia (F80.1 Puheen tuottamisen häiriö, F80.2 Puheen ymmärtämisen häiriö) 3–7 %
  • motoriset vaikeudet (F82.0 Motoriikan kehityshäiriö) 2–5 %
  • aktiivisuuden ja tarkkaavuuden vaikeus (F90.0 Aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö) 5 %
  • hahmottamisen haasteet (ei virallinen diagnoosi) 4–5 %

Kerron nyt näistä oppimisvaikeuksista yllä olevan listan mukaisessa järjestyksessä. Yleisin oppimisvaikeus on siis dysleksia. Dysleksian lisäksi lukemisen vaikeutta on myös hyperleksia, jossa ihminen hallitsee teknisen lukutaidon, mutta hän ei ymmärrä lukemaansa. Kun puhutaan lukivaikeudesta tai lukihäiriöstä, sillä tarkoitetaan yleensä dysleksiaa, johon sisältyy myös dysgrafia.  Dysleksia voi näkyä lukemisen hitautena ja ns. tankkaamisena tai toisaalta nopeana lukemisena, jolloin tavut ja sanat voidaan lukea väärin tai arvata.

Matematiikan vaikeus eli dyskalkulia näkyy nimensä mukaisesti matemaattisena haasteena. Se on melkein yhtä yleistä kuin lukemisen haasteet, mutta sitä ei ole tutkittu yhtä paljoa. Siinä peruslaskutoimitusten (yhteen- ja vähennyslaskut, kerto- ja jakolaskut) oppiminen ja hallitseminen on vaikeaa. Korkeamman matematiikan (algebra, trigonometria…) vaikeuksia ei lasketa dyskalkuliaan. Matemaattiset haasteet saattavat näyttäytyä niin, että henkilön on vaikea ymmärtää ja tulkita käyriä / graafisia esityksiä, peruslaskutoimitusten tuloksia on vaikea muistaa ulkoa, numeroita voi puuttua tai ne voivat vaihtaa paikkaa, määrien tai osien hahmottaminen on vaikeaa tai lukujen kirjoittamisessa on haasteita. Jos mukana on matemaattisten vaikeuksien lisäksi muitakin oppimisvaikeuksia, diagnoosiksi voi tulla monimuotoinen oppimiskyvyn häiriö (F81.3).
Kehityksellinen kielihäiriö eli dysfasia tarkoittaa sitä, että lapsen kielellinen kehitys viivästyy tai sen etenemisessä on poikkeavuuksia. Dysfasia onkin mahdollinen syy, jos lapsen kieli ei kehity ikätason mukaisesti. Dysfasia voi näkyä niin, että lapsen ensisanat tulevat myöhemmin kuin tyypillisesti kehittyneillä samanikäisillä lapsella, sanojen oppiminen voi olla hidasta tai jo aiemmin opitut sanat voivat jäädä pois. Mikäli ensisanat tulevat myöhemmin, lapsi voi olla pitkään puhumaton. Haasteita tai viivästymisiä voi olla myös kieliopissa, sanojen yhdistämisessä lauseiksi ja käsitteiden oppimisessa. Vuorovaikutuksessa voi olla haasteita, koska puhe saattaa olla epäselvää. Lapsen voi olla hankalaa kertoa kokemuksistaan tai asioista, koska puhe voi olla lyhyttä tai suppeaa tai vastaavasti runsasta, mutta kokonaisuuden kannalta epäselvää. Dysfasiassa voi olla myös puheen ymmärtämisen haasteita, jotka vaikuttavat vuorovaikutustilanteisiin.
Motoriset vaikeudet (toiselta nimeltä “kehityksellinen koordinaatiohäiriö”) näkyvät liikkumisessa mm. tasapainovaikeuksina, kömpelyytenä tai motoristen taitojen oppimisen viivästymisenä. Joskus henkilön voi olla vaikea käyttää kynäotetta ja kirjoittaa ja käsiala saattaa olla kypsymätöntä. Keskosina ja pienikokoisina syntyneillä on huomattavasti suurempi riski motoriikan kehityshäiriölle. Isolla osalla lapsista motoriset vaikeudet jatkuvat myös aikuisina.

Aktiivisuuden ja tarkkaavaisuuden vaikeus (ADHD) on sekä nepsy-puolen haaste että oppimisvaikeus. Siitä on enemmän tietoa artikkelin alkupuolella.

Hahmottamisen haasteille ei ole virallista diagnoosia. Hahmottamisen haasteet voivat näkyä vaikeuksina esimerkiksi suuntien, avaruudellisten suhteiden, etäisyyksien tai nopeuksien arvioinnissa, esineiden tunnistamisessa ja löytämisessä tai kokonaisuuksien ja yksityiskohtien hahmottamisessa. Nämä voivat näkyä haasteina lukea karttoja, kaavoja ja piirustuksia tai reittien löytämisessä. Joillakin voi olla vaikeuksia hahmottaa ajankulkua. Usein hahmottamisen haasteet ja matemaattiset haasteet kulkevat käsi kädessä, koska matematiikassa pitää hahmottaa suureita, määriä ja avaruudellisia suhteita.

Neuropsykiatriset haasteet ja oppimisvaikeudet ovat kaikki neurokehityksellisiä häiriöitä ja ne kulkevatkin osittain käsi kädessä. Puhekielessä näistä kaikista tässä artikkelissa kerrotuista häiriöistä saatetaan käyttää termiä “neurokirjo”. Seuraavassa osassa syvennytään näiden neurokirjon haasteiden kanssa elämiseen ja vinkkeihin, jotka saattavat auttaa. 

Lähteet:

  1. Aivoliitto: Perustietoa kehityksellisestä kielihäiriöstä. https://www.aivoliitto.fi/kehityksellinenkielihairio/tietoa/#8ab383ab viitattu 7.5.2023
  2. Autismiliitto: Neurokehitykselliset häiriöt. https://autismiliitto.fi/autismi/erilaista-autismia/neuropsykiatriset-hairiot/ viitattu 21.5.2023
  3. Erilaisten oppijoiden liitto: Perustietoa oppimisvaikeuksista. Perustietoa oppimisvaikeuksista – Erilaisten oppijoiden liitto ry (eoliitto.fi) viitattu 7.5.2023
  4. ICD10-luokitus https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/80324/15c30d65-2b96-41d7-aca8-1a05aa8a0a19.pdf?sequence=1&isAllowed=y viitattu 7.5.2023
  5. Korhonen Laura, Terveyskirjasto 2021: Oppimisvaikeudet, puheen- ja kielenkehityksen sekä motoriikan häiriöt. https://www.terveyskirjasto.fi/pla00023 viitattu 7.5.2023
  6. Kuntoutussäätiö/Oppimisen tuen keskus 2020: Kehitykselliset oppimisvaikeudet. https://kuntoutussaatio.fi/assets/files/2020/10/Infograafi-kehitykselliset-oppimisvaikeudet-sahkoinen.pdf viitattu 7.5.2023
  7. Käypä hoito 2023: Patologinen vaatimusten välttely (PDA) ja autismikirjon häiriö. Patologinen vaatimusten välttely (PDA) ja autismikirjon häiriö (kaypahoito.fi) viitattu 7.5.2023
  8. Leivonen Susanna, Sourander Andre, Voutilainen Arja & Leppämäki Sami Duodecim 2015: Touretten oireyhtymä – monimuotoinen sairaus, yksilöllinen hoidon tarve. Touretten oireyhtymä – monimuotoinen sairaus, yksilöllinen hoidon tarve (duodecimlehti.fi) viitattu 7.5.2023
  9. Leppä Virpi & Tammimies Kristiina, Duodecim 2020: Autismikirjon genetiikka – lisääntynyt tieto ja kliininen käyttö. https://www.duodecimlehti.fi/duo15488 viitattu 7.5.2023
  10. Mikkonen Kirsi, Nikander Kirsi & Voutilainen Arja, Potilaan lääkärilehti 2015: Oppimisvaikeuksien tunnistaminen ja tukeminen. Potilaan Lääkärilehti – Oppimisvaikeuksien tunnistaminen ja tukeminen (potilaanlaakarilehti.fi)
  11. Nukari Johanna 2021: Mitä ovat kehitykselliset oppimisvaikeudet? Luento: Mitä ovat kehitykselliset oppimisvaikeudet? – PDF Free Download (docplayer.fi) viitattu 7.5.2023
  12. Parmala Jenna, Super-lehti 2022: Sanooko toinen aina vain ei? Patologinen vaatimusten välttely PDA saa autismikirjon ihmisen kieltäytymään kaikesta, sillä valintojen tekeminen ahdistaa. https://www.superlehti.fi/ilmiot/sanooko-toinen-aina-vain-ei-kyse-saattaa-olla-pda-autismipiirteesta/
  13. Perämäki Riikka 2019: Kehitykselliset neuropsykiatriset häiriöt. Kehitykselliset neuropsykiatriset häiriöt (epshp.fi)viitattu 7.5.2023
  14. Raaska Hanna & Vanhala Raija, Lääkärilehti 2020: Miksi ja miten autismin diagnostiset kriteerit muuttuvat? Lääkärilehti – Miksi ja miten autismin diagnostiset kriteerit muuttuvat? (laakarilehti.fi)
  15. Räsänen Pekka, Duodecim 2012: Laskemiskyvyn häiriö eli dyskalkulia. https://www.duodecimlehti.fi/duo10309viitattu 7.5.2023
  16. Savikuja Tuula & Puustjärvi Anita (toim.) 2022: “Nepsy-opas”. PS-kustannus.
  17. Socada Lumikukka, Duodecim Terveyskirjasto 2020: Autismikirjon häiriöt. Autismikirjon häiriöt – Terveyskirjastoviitattu 7.5.2023
  18. Timonen Tero, Kerola Kyllikki & Kujanpää Sari 2009: “Autismin kirjo ja kuntoutus”, PS-kustannus
  19. Voutilainen Arja, Sourander André & Lundström Björn, Duodecim 2004: Lasten tarkkaavuus- ja yliaktiivisuushäiriö neuropsykiatrisena ongelmana. https://www.duodecimlehti.fi/duo94633 viitattu 7.5.2023
Ripsa Kallinen
Ripsa Kallinen

Filosofian maisteri, suomen kielen opettaja, ratkaisukeskeinen neuropsykiatrinen valmentaja
Non scholae sed vitae

LinkedIn