Suosittelemme tutustumaan kirjoituksen ensimmäiseen osaan linkistä: https://fysionordic.fi/nepsy-haasteet-ja-oppimisvaikeudet/
Koulumaailmassa nepsy-haasteista ollaan nykyisin jo melko hyvin tietoisia ja ne osataan ottaa huomioon opetuksessa ja oppimisessa. Tässä artikkelissa on vinkkejä ja ideoita sekä koulumaailmaan että kotiin. Osa ideoista on napattu muista lähteistä ja osa taas on kirjoittajan itse hyväksi havaitsemia menetelmiä opettajana. Jos sinulla tai läheiselläsi on näitä haasteita, kannattaa ehdottomasti hakeutua ammattilaisen puheille, jotta tulee oikeat diagnoosit ja niiden mukaiset hoidot ja menetelmät.
Ihan ensimmäiseksi vinkkejä sanojen käytöstä. Sana “autistinen” voi olla hieman negatiivisesti latautunut, koska sitä jotkut saattavat käyttää myös halventavana sanana. Siksi monet ASD-ihmisistä kokevat sen jopa loukkaavana sanana. Tässäkin on parasta ottaa selville, mitä sanaa henkilö haluaa itsestään käytettävän. Monet ASD-ihmisistä puhuvat “neurotyypillisistä”, kun tarkoittavat ei-nepsy-ihmisiä ja “neuroepätyypillisistä” / “neurodivergenteistä” kun tarkoittavat henkilöitä, joilla on nepsy-haasteita. Näiden lisäksi sanat ”ASD-ihminen” (autism spectrum disorder) ja ”autismikirjon henkilö” ovat melko turvallisia käyttää.
Myös sana “normaali” on melko arvottava sanavalinta, koska normaalius on melko veteen piirretty viiva ja tarkoittaa eri ihmisille eri asioita. Tästä johdettuna myös käskyt “Käyttäydy normaalisti” / “Kävele normaalisti!” / “Syö normaalisti” jne. ovat arvottavia. ASD-ihmiselle se hänen kävelytyylinsä voi olla hänelle normaalia ja luonteenomaista ja hänen voi olla vaikea ymmärtää, mitä se toinen normaali sitten on.
Tärkeää on muistaa myös se, että sekä neurotyypillisillä että ASD-ihmisillä on paljon erilaisia käyttäytymistapoja, mielenkiinnon kohteita sekä luonteenpiirteitä. ASD-ihmisen käyttäytymistä ja mielenkiinnon kohteita voidaan ohjata turvalliseen ja kehittävään suuntaan. Jos lapsella on esimerkiksi tapana leikkiä tulitikkuleikkejä eivätkä kiellot, vaarallisuuden perusteleminen ym. auta, lapsen voi ohjata esimerkiksi VPK:n harrastukseen. Tai adrenaliinihakuinen nuori voi innostua moottoriurheilusta. Monesti nämä muiden mielestä erikoisetkin mielenkiinnon kohteet voivat päätyä vahvuudeksi.
Itseohjautuvuus ja keskittyminen
Keskittymisen ja itseohjautuvuuden haasteissa voivat auttaa erilaiset ajanhallintasovellukset ja -apurit (Timer, Fokuskello), joihin voi laittaa hälytyksen aina, kun pitää vaihtaa tekemistä tai tekeminen loppuu. Näistä näkee yleensä ajankulun ja voi seurata reaaliajassa, kuinka monta minuuttia tai tuntia on aikaa seuraavaan siirtymään. Joillakin ASD-ihmisillä on tapana jäädä johonkin tekemiseen kiinni niin, että ajantaju katoaa ja muut tekemiset (syöminen, peseytyminen…) saattavat unohtua, joten he tarvitsevat apua siirtymisiin. Yhdysvalloissa on tehty Good Doctor –niminen sarja, joka kertoo nuoresta autismikirjon lääkäristä. Hänellä on puhelimeen laitettu aamuisin hälytykset, jotka hälyttävät, kun pitää lopettaa hampaiden pesu, lähteä suihkusta, lopettaa syöminen jne., jotta hänen aamunsa sujuvat ja hän ehtii töihin ajoissa. Myös Sectograph-sovellus auttaa muistamaan kokoukset ja muut menot.
Itseohjautuvuutta ja keskittymistä voi auttaa myös sovellus, kalenteri tai paperi, joka kertoo, mitä pitää tehdä ja mitä sen jälkeen. Pöydälle voi kiinnittää esimerkiksi kuvina aterioinnin vaiheet. Seinälle voi laittaa viikkokalenterin, jossa näkyy esimerkiksi kotityöt ja harrastukset. Kylpyhuoneen seinälle voi laittaa kuvina aamupuuhat ja siirreltävän nuolen, josta näkee, missä vaiheessa ollaan menossa. Näitä samankaltaisia löytyy myös sovelluksina puhelimeen. Tästä sovelluksesta, kalenterista tai paperista henkilö voi aina tarkistaa, missä kohdassa hän on menossa ja mitä seuraavaksi tapahtuu. Selkeitä kuvia erilaisista toimista löytyy Papunetin kuvapankista. Papunetin kuvia käytetään yleensä myös Porter-kansioissa, jotka on tarkoitettu kommunikoimisen tueksi. Porter-kansiossa voi olla kuvat sanojen kanssa lapsen koulusta, kodista, kodin huoneista, lähipiirin ihmisistä, harrastuspaikoista, leluista, tunnetiloista, kehonosista jne. Lapsi voi kuvia valitsemalla tai osoittamalla tuoda ilmi oman asiansa, mielipiteensä tai toiveensa.
Monia keskittymisen kanssa kamppailevia auttaa jokin apuväline, jota voi hypistellä kädessä, jolla voi istua tai jota voi jaloilla pyöritellä. Tällaisia ovat esimerkiksi nystyrätyyny tai aktiivityyny tuolille, jolloin tuolilla istuessa voi tehdä pientä liikettä ja nystyrät antavat lisää aistipalautetta sitä enemmän kaipaaville. Stressipallot, nystyräpallot, hypistelypallot, terapiamadot ja muut samankaltaiset tuotteet kulkevat helposti mukana ja niitä voi hypistellä, pyöritellä tai kasata erilaisiksi. Myös erilaiset purukorut (rannekoru, kaulakoru), pyöriteltävät korut tai spinnerit auttavat keskittymisessä. Jaloille voi laittaa tuolin alareunaan tai pöydän jalkoihin kiinni kuminauhan tai muun nauhan, johon voi laittaa esimerkiksi eri materiaaleista “helmiä”, joita voi siirrellä jaloilla. Myös pyörivät rullat jalkatilassa voivat auttaa. Kynään voi kiinnittää erilaisia kynänpäitä tai kynäotteita tukevia paloja, jotka auttavat kynästä kiinnipitämisessä.
Mikäli ihminen alkaa kuormittua esimerkiksi luokan metelistä tai keskittyminen alkaa olla vaikeaa, on hyvä olla joku etukäteen sovittu oman tilan ottamisen / rauhoittumisen paikka, jonne hän voi mennä hetkeksi. Ennalta sovittu rauhoittumistila auttaa jaksamisessa, koska sinne henkilö voi mennä aina hetkeksi rauhoittumaan, jos tuntee, että oma kapasiteetti alkaa olla liian täynnä ja tarvitsee hetkeksi omaa tilaa.
Tätä voi käyttää esimerkiksi koulussa, jossa nepsy-taustaiset opiskelijat opiskelevat isossa ryhmässä ja äänet, valot sekä ympärillä tapahtuvat asiat saattavat kuormittaa. Esimerkiksi ADHD-taustainen opiskelija tunnistaa usein itsestään sen hetken, kun keskittyminen alkaa herpaantua ja hän alkaa kuormittua, jolloin hän voi poistua hetkeksi luokasta etukäteen sovittuun paikkaan, jossa ei ole niin paljoa aistiärsykkeitä. Lasten kohdalla sama saattaa toimia niin, että mikäli lapselle iskee kohtaus (hän alkaa esimerkiksi lyödä muita) eikä tilanne laukea muuten, hän voi mennä omaan tilaan rauhoittumaan esimerkiksi 5 minuutiksi ja sinne laitetaan tiimalasi tai muu ajastin osoittamaan ajan kulumista. Päiväkodeissa tällainen oma tila saattaa olla esimerkiksi luokan seinän lähellä oleva tuoli, jonka vierestä löytyy stressileluja sekä tunnetilakortteja ja lapsi voi miettiä, mikä tunne hänellä nyt on ja miksi se syntyi.
Ajan kuluttua loppuun aikuinen käy hänen kanssaan tunteen ja sen syntymisen läpi ja sovitaan vastaisuuden varalle käyttäytymismalli. Tärkeää on katsoa, että oma tila ei saa olla kokonaan muusta ryhmästä erottava “komero”, joka aiheuttaa lapselle/nuorelle/aikuiselle hylätyksi tulemisen tunnetta ja häpeää. Sen tulee olla nimenomaan myönteinen paikka rauhoittumiselle, ei rangaistuksena tehty ryhmästä erottaminen ja pimeään koppiin vieminen. Tällainen oma tila tulee rakentaa yhteistyöllä ja myös siellä tulee olla rauhoittumista tukevia apuvälineitä tai yksityiskohtia. Näitä voivat olla esimerkiksi vastamelukuulokkeet, musiikin kuunteleminen, valojen säätäminen himmeälle / verhojen laittaminen ikkunan eteen, stressipalloja jne. Sielläkin tulee kiinnittää huomiota viihtyisyyteen ja mukavuuteen. Päiväkodeissa nämä omat tilat ovat joskus hyvinkin suosittuja ja lapset osaavat itse hakeutua niihin silloin, kun alkavat kuormittua liikaa tai tarvitsevat hengähdystaukoa.
Aistitiedon säätelyn pulmiin
Aistiyliherkät ihmiset reagoivat aistimuksiin tavallista pidempään, nopeammin tai voimakkaammin. He voivat alkaa vältellä näitä aistimuksia tuovia tilanteita. Aistiyliherkille äänien, valojen, hajujen, makujen ja tuntoaistimusten voimakkuus tulee pitää alhaisempana. Ääniaistimuksia voidaan lieventää laittamalla tilaan ääntä imeviä materiaaleja (matot, verhot, ryijyt…), vaimentamalla puhelimien, tietokoneiden, televisioiden ja radioiden merkkiääniä ja äänenvoimakkuutta sekä laittamalla taustalle rauhoittavaa musiikkia. Näköaistin kautta tulevia ärsykkeitä voidaan ottaa huomioon himmentämällä valaistusta, tekemällä tilasta minimalistisen ja selkeän, rajaamalla esimerkiksi teipillä eri toiminnoille omat tilansa ja laittamalla huoneeseen esimerkiksi laavalamppuja tai muita esineitä, joiden rauhallista liikettä voi katsella. Hajuaistimusten kannalta tuoksuttomat pesuaineet ja erilaisten tuoksujen määrän tiputtaminen auttavat aistiyliherkkiä. Makuaistimuksien kohdalla voidaan tarjoilla ruokaa viileänä, vältellä happamia ja karvaita makuja, tarjoilla lapsen mielestä pahanmakuisia ruokia (herneet, pavut) jäisinä sekä vaihtamalla hammastahna miedonmakuiseen. Tuntoaistin yliherkkyyttä auttaa esimerkiksi kokolappujen poistaminen sekä sukkien ja alusvaatteiden pukeminen nurinpäin, jotta saumat eivät hankaa ihoa. Aistiyliherkille on hyvä olla aistiärsykkeiden kannalta rauhallinen tila, jonne voi mennä, jos ärsykkeet alkavat kuormittaa liikaa.
Aistialiherkät puolestaan reagoivat lievemmin tai hitaammin ja he saattavatkin lähteä pakkaseen liian vähillä vaatteilla tai polttaa suunsa kuumalla ruoalla, koska he eivät tunne kylmyyttä tai kuumuutta yhtä hyvin kuin muut. Kouluissa ja kotona onkin hyvä yrittää huomioida nämä. Aistialiherkät tarvitsevat voimakkaampia ärsykkeitä reagoidakseen tarkoituksenmukaisesti, pysyäkseen mukana vuorovaikutustilanteessa ja säädelläkseen vireystasoa sekä tarkkaavuutta. Heille voidaan antaa suullisten ohjeiden lisäksi samat ohjeet kirjallisina sekä kohdennettuina ja varmistaa, että sanalliset ohjeet tulee ymmärretyiksi. Vireystilaa voi ylläpitää esimerkiksi kutittelemalla, hieromalla, harjaamalla ja antamalla mahdollisuus nopeatempoiseen tanssimiseen tai muuhun liikkumiseen. Kirkkaat värit, kylmä-kuuma-vaihtelu, erilaiset pintamateriaalit, liikkeen ja äänen yhdistävät esineet (tuulikello) sekä kuviollisuus ja yksityiskohtaisuus esimerkiksi julisteissa ja verhoissa auttavat vireystilan ylläpitämisessä. Ruoat ja juomat voidaan tarjoilla kylminä ja voidaan antaa “Etsi erot” -tehtäviä. Monipuolista tarkkaavaisuutta vaativat temppuradat ja muut liikkeet sekä urheilumuodot ovat myös hyvä vaihtoehto. Turvallisuuden kannalta erilaiset tunnistamisleikit ovat tärkeitä, jotta he oppivat tunnistamaan esimerkiksi homehtuneet ja mädäntyneet ruoat sekä savun hajun.
Aistimushakuiset ihmiset hakevat nimensä mukaisesti aistimuksia vireystilan ylläpitämiseksi. Tätä aistimushakuista käyttäytymistä kutsutaan stimmaukseksi, josta oli edellisessä osassa enemmän tietoa. Stimmausta käytetään itsesäätelyn apuna ja se auttaakin monia säätelemään aistikuormitusta. Nykykäsitysten mukaan stimmausta ei kannata rajoittaa ellei se ole välttämätöntä. Stimmausta voi olla erilaiset itseä rauhoittavat tai keskittymisessä auttavat liikkeet tai aistiärsykkeet. Taskussa voi esimerkiksi kuljettaa pientä hypisteltävää esinettä, itselle tuttua ja rauhoittavaa tuoksua voi kuljettaa mukana kankaanpalassa tai kaulassa voi pitää purukorua, joka on kehitelty nimenomaan stimmausta varten.
PDA
PDA-piirteisen henkilön kanssa auttaa parhaiten joustavuus. Jos käsky tulee vanhemmalta tai muuten ylhäältä, henkilölle voi tulla ahdistusta ja teon välttelyä. Tähän voi auttaa se, että laitetaan tiimalasi tai sovellus kertomaan, kun tekeminen pitää vaihtaa tai lopettaa. Silloin vaatimus ei tule suoraan vanhemmalta/muulta auktoriteetilta, joten hänen voi olla helpompi ottaa sen vastaan. Myös sopimuksien tekeminen yhdessä voi auttaa, koska silloin osapuolet ovat samalla tasolla ja lopputulos on yhdessä neuvoteltu, eikä se tule määräyksenä ylempää. Tällainen sopimus voi olla esimerkiksi, että hän saa valvoa tänään puoli tuntia kauemmin, jos tekee huomenna kanaa ja riisiä ruoaksi. Nämä sopimukset toimivat vain, jos ne on yhdessä keksitty ja molemmat ovat lupautuneet noudattamaan niitä.
Suorien kysymysten sijaan voi käyttää epäsuoria kysymyksiä (“En muista, mitä sinä sanoitkaan koulupäivästä.”) ja suorien käskyjen sijaan epäsuoraa ohjaamista (“Muistattehan kaikki, että sääntöjen mukaan täällä ei saa juosta.”). Suorien kieltojen ja moitteiden sijaan voi käyttää kuvailevaa ja huomioivaa kieltä: “Huomasin, että sinun läksykirjasi on vielä auki. Tarvitsetko apua kotitehtäviin?” Tärkeää on varmistaa, että toisella osapuolella on aikaa reagoida, vaihtoehtoja ja turvallinen keino lähteä tilanteesta menettämättä kasvojaan.
Haastavissa tilanteissa joitakin henkilöitä auttaa ns. alter ego eli toinen minä. Näissä tilanteissa otetaan jokin erilainen rooli. Alter ego on yleensä täydellinen ja virheetön, jolloin sen rooliin astumisesta saadaan vahvuutta kohdata haastava tilanne. Tätä roolin ottamista voi kuvitella taikaviittana, joka heitetään päälle haastavissa tilanteissa ja josta saadaan itseluottamusta ja jonka alla on “voittamaton”. Tämä roolin ottaminen voi auttaa myös neurotyypillisiä esimerkiksi jännittävissä kokouksissa tai puheiden pitämisessä. ASD-lapsi saattaa ottaa esimerkiksi tiikerin roolin lääkärissä käydessään.
Tourette
Touretten oireyhtymän ticsejä on joskus mahdotonta hillitä eikä hillitseminen ole aina mahdollista tai kannattavaa. Monet kuvaavat niitä kuin aivastukseksi, jota voi hetken pidättää, mutta joka tulee sitten voimakkaampana. Stressi ja ahdistus voimistavat ja lisäävät ticsejä, joten niiden välttäminen saattaa monella helpottaa. Muut keinot ovat henkilökohtaisia, mutta monet kokevat musiikin, luonnon ja fyysisen tekemisen vähentävän ja lieventävän ticsejä. Sosiaalisesta mediasta löytyy paljon Touretten oireyhtymän kanssa eläviä, jotka kertovat avoimesti elämästään ja omista menetelmistään.
Dysleksia
Lukemisen haasteissa auttaa isompi ja selkeämpi fontti. Tällainen fontti on esimerkiksi Arial tai lukemisen haasteisiin varta vasten suunniteltu OpenDyslexic. Kirjasta tai paperista lukiessa lukiviivain ja lukikalvo auttavat oikean kohdan löytämisessä ja seuraamisessa. Myös dysleksiassa erilaiset kynäotteet eli kyniin kiinnitettävät eri materiaaleista tehdyt osat auttavat löytämään oikean otteen kynästä ja pitämään kynästä kiinni. Nauhurit ja tallentimet auttavat silloin, kun kirjoittaminen tuntuu ylivoimaisen vaikealta eikä kirjoittaminen ole pakollinen tapa tuottaa tekstiä. Nauhurille voi puhua esimerkiksi koulun esseen, muistiinpanon tai ostoslistan. Koulussa kannattaa hyödyntää suullisten palautusten mahdollisuuksia, jolloin palautettavat tehtävät tai kokeet voi tehdä suullisesti suoraan opettajalle.
Dyskalkulia
Matemaattisissa haasteissa voivat auttaa konkreettiset määriä ja osia ilmoittavat palat. Näiden palojen siirtäminen tai yhdistäminen auttaa hahmottamaan määriä ja niiden suhteita toisiinsa. Matemaattisiin haasteisiin löytyy myös paljon erilaisia pelejä, joiden kautta voi harjoitella matemaattisia suhteita ja määriä.
Motivaatio-ongelmat ja käyttäytymisen suuntaaminen
Motivaatio-ongelmat eivät ole suoraan oppimisen haasteita tai nepsy-haasteita vaan saattavat olla osa niiden piirteitä (ei kuitenkaan kaikilla!). Joskus motivaatio-ongelmien takana voi olla myös PDA, jonka takia vältellään asioiden tekemistä ja vaatimusten mukaan toimimista. Motivaatio-ongelmia voi lähteä purkamaan esimerkiksi näiden keinojen avulla
1) Ulkoiset palkkiot sisäisen motivaation herättelijöinä
Joskus sisäinen motivaatio ei herää helposti, jolloin saatetaan tarvita ulkoista motivaatiota sen herättämiseen tai oppimisen etenemiseen. Näitä ulkoisia motivaatioita ovat esimerkiksi tauot, jolloin tietyn tehtävän tai asian hoitamisen jälkeen saa pitää pienen tauon. Esimerkiksi pedin petaamisen ja roskien viemisen jälkeen saa 10 minuuttia kuunnella musiikkia. Myös kehut auttavat motivaatio-ongelmissa. Kehuja antaessa tulee muistaa kehua myös yrittämistä ja välttää kehujen kautta tulevaa vaatimusta; esimerkiksi “Minä olen ylpeä sinusta” -lausahdus on yleinen, mutta jotkut saattavat alkaa ottaa siitä paineita ja pyrkivät aina suoriutumaan hyvin tehdäkseen vanhempansa tai muut läheiset ylpeiksi. Tai he saattavat alkaa alisuoriutua, jotta heidän ei tarvitsisi kohdata paineita.
Mielekkäät tekemiset voivat auttaa myös sisäisen motivaation heräämiseen. Jos epämieluisalta tuntuvaa tekemistä saadaan muutettua hieman myönteisempään suuntaan, saattaa motivaatiokin herätä sen myötä. Esimerkiksi jos pedin petaaminen tuntuu epämieluisalta, voisiko sen muuttaa niin, että riittää päiväpeiton levittäminen sängyn päälle?
Ulkoisen motivaation herättäminen saattaa siis auttaa joskus, jos ei heti ole sisäistä motivaatiota.
2) Saa-taulu
Maailma on täynnä kieltoja ja monesti ohjeet ovatkin kielteisessä muodossa; ei saa puhua kovaa, ei saa sotkea ruoalla, ei saa lähteä omin päin luokasta jne. Ohjeiden mukaan toimimista saattaakin joskus auttaa se, että ohjeet käännetään positiiviseen muotoon ja kerrotaan, mitä kaikkea saa tehdä. Tämä voikin toimia vaihtoehtona kieltotaululle, jolloin voidaan kirjoittaa yhteiset ohjeet siitä, mitä saa tehdä. Näitä voivat olla esimerkiksi: saa hymyillä, saa kertoa tunteistaan, saa olla oma itsensä, saa nauraa, saa itkeä, saa turhauttaa jne.
3) Myönteistäminen saa-taulun lisäksi:
Saa-taulun kanssa samoilla linjoilla on myös myönteistäminen, jossa ei kielletä tekemästä jotain, vaan ohjataan toivottuun tekemiseen. Esimerkiksi käsky “Älä juokse” voidaan kääntää muotoon “Kävele rauhallisesti, katso äidistä mallia.”
Pelaamista ei tarvitse aina kieltää sanoilla “Nyt et saa pelata ennen kuin läksyt on tehty!” vaan voidaan sanoa “Kunhan tehtävät on tehty, saat pelata 10 minuuttia.”
4) Seuraamukset liittyvät suoraan tekemiseen:
Monesti sanktiot tulevat myöhässä eivätkä liity suoraan rikkomukseen. Jos esimerkiksi sotkee koulussa, voi joutua vasta muutaman päivän päästä istumaan jälki-istunnossa tunnin ajan. Tällöin sanktio tulee auttamatta liian myöhään eikä sillä ole konkreettisesti mitään tekemistä väärin tehdyn asian kanssa. Siksi sanktion tulee tapahtua mahdollisimman pian ja sen tulee liittyä suoraan rikkomukseen:
1) Tulee 30 min myöhässä –> Tulee seuraavana päivänä 30 min ajoissa
2) Pelaa 2 tuntia salaa –> Seuraavana päivänä ei saa pelata
3) Rikkoo tavaran –> Maksaa uuden omista rahoistaan
Tärkeää on muistaa, että sekä nepsy-haasteisiin että oppimisen haasteisiin on olemassa apuvälineitä ja apukeinoja! Kaikille ei toimi samat menetelmät, joten siksi jokaiselle etsitään ne juuri hänelle parhaiten sopivat työkalut. Yksin ei kannata jäädä.
Lähteet:
Jyväskylän kesäyliopiston ratkaisukeskeinen neuropsykiatrinen valmentajakoulutus 5.9.2022-17.3.2023
– kokemuspuhuja & nepsy-valmentaja Pia Heinosen luento
– sosiaalipsykologi & erikoissairaanhoitaja Leena Mannström-Mäkelän luennot
– lastenpsykiatrian erikoislääkäri Anita Puustjärven luento
Jussila Katja & Mattila Marja-Leena 2023: Aistisäätelyn epätyypillisyys autismikirjon häiriössä. Käypä hoito -suositus. Viitattu 31.5.2023.
Saatavilla: https://www.kaypahoito.fi/nix03217
Parmala Jenna 2022: Sanooko toinen aina vain ei? Patologinen vaatimusten välttely PDA saa autismikirjon ihmisen kieltäytymään kaikesta, sillä valintojen tekeminen ahdistaa. Super-lehti 3.6.2022. Viitattu 31.5.2023.
Saatavilla: https://www.superlehti.fi/ilmiot/sanooko-toinen-aina-vain-ei-kyse-saattaa-olla-pda-autismipiirteesta/
Savikuja Tuula & Puustjärvi Anita (toim.) 2022: Nepsy-opas. PS-kustannus.
Timonen Tero, Kerola Kyllikki, Kujanpää Sari 2009: Autismin kirjo ja kuntoutus. PS-kustannus.
Voit varat ajan nepsy-valmennukseen ajanvarauksestamme. Ajanvaraukseen pääset linkistä: https://fysionordic.fi/ajanvaraus-ja-hinnasto/
Filosofian maisteri, suomen kielen opettaja, ratkaisukeskeinen neuropsykiatrinen valmentaja
Non scholae sed vitae
